2001/05/03 - sanomanetti.fi - ahde - koskinen - linden - helsingin sanomat - syyllinen - selitys - koskisen raportti - miksi nimeä ei julkaistu - pääkirjoitus - sanomanetti.fi 03.05.01 - avoin - joka torstai

Minua on pyydetty selvittämään, onko toimitusjohtaja Matti Ahde syyllistynyt sukupuoliseen häirintään, ja myönteisessä tapauksessa tekemään ehdotukseni tarvittaviksi toimenpiteiksi. Selvityksen tuloksena esitän seuraavaa:

Tapahtumien kulku.

Olen kuullut seuraavia henkilöitä: toimitusjohtaja Matti Ahde, toimitusjohtaja Erkki Alaja, johtaja Jussi Isotalo. pääluottamusmies Teija Kallioperä, fysioterapeutti N.N. (ILTA-SANOMIEN nimiversio), copywriter N.N. (ILTA-SANOMIEN nimiversio), toimitusjohtaja Risto Nieminen ja Oy Veikkaus Ab:n juristi Carl-Henrik Nyberg.

Lisäksi minuun ovat ottaneet yhteyttä eräät henkilöt, jotka eivät halua nimeään julkisuuteen. He ovat kertoneet eräistä yksittäistapauksista.

Fysioterapeutin ja copywriterin mukaan Ahde on eri tavoin, halaamalla ja muutenkin koskettelemalla, puhein ja ehdotuksin lähennellyt heitä kumpaakin.
Heidän kertomuksensa ovat varsin yksityiskohtaisia.
Lähentely alkoi vuonna 1998, fysioterapeutin muistaman mukaan jo aikaisemminkin, ja jatkui, vaikka kumpikin on yrittänyt torjua sitä.

Copywriter oli Oy Veikkaus Oy:n palveluksessa useita vuosia, mm. Ahteen alaisessa tiedotusosastossa ja viimeksi yhteyspäällikkönä.
Työnsä vuoksi hän joutui tapaamaan Ahdetta myös kahden kesken yleensä muutaman viikon välein joko työpaikalla tai työasioissa jossain muualla.
Ahde oli kertojan kielloista huolimatta pyrkinyt usein halaamaan häntä tavalla, jota kertoja piti liian intiiminä, ja ehdottanut kahdenkeskisiä tapaamisia, joihin copywriter ei ollut kuitenkaan suostunut.
Copywriter sanoutui irti v. 2000 alussa oltuaan yhteyspäällikkönä vain puolitoista kuukautta.

Fysioterapeutti ei ole ollut työsuhteessa Oy Veikkaus Ab:hen.
Hänellä on oma yritys ja hänen asiakkaisiinsa kuuluu mm. Oy Veikkaus Ab:n palveluksessa olevia, joiden hieromisesta hän on laskuttanut Oy Veikkaus Ab:ta.
Ahteen kanssa hän joutui tekemisiin v. 1995, kun Ahteen sihteeri soitti hänelle varatakseen Ahteelle ajan.
Hän on hieronut Ahdetta, milloin Ahteen kotona, milloin Oy Veikkaus Ab:n tiloissa, milloin omissa toimitiloissaan.
Ahde oli fysioterapeutin estelyistä huolimatta toistuvasti yrittänyt lähennellä häntä.
Lopulta Ahteen käyttäytyminen oli käynyt niin asiattomaksi, ettei fysioterapeutilta hänen omien sanojensa mukaan "enää löytynyt hieronta-aikoja" Ahdetta varten.

Kumpikaan ei ole väittänytkään, että Ahde olisi vaatinut seksipalveluita joidenkin etujen vastineeksi tai ollut väkivaltainen.
Suoranaisesta esimiesaseman väärinkäytöstäkään ei ole ollut kysymys.
Kummallakaan ei ole mitään vaatimuksia; heidän mielestään olisi aikanaan riittänyt, että asia olisi selvitetty avoimesti ja että Ahde olisi pyytänyt aidosti anteeksi.

Ahde kiistää sukupuolisen häirinnän.
Hän myöntää, että hän on joskus voinut halata fysioterapeuttia ja copywiteria, koska se kuuluu hänen tapoihinsa, mutta on sitä mieltä, ettei halauksissa ole ollut mitään seksuaalista.
Hän kiistää myös ehdottaneensa koskaan copywriterille kahdenkeskistä tapaamista.

Näyttökysymykset ovat tällaisissa asioissa aina vaikeita.
Puolueettomia silminnäkijöitä ei yleensä ole.
On vain sana vastaan sana.
Kun häirinnästä on kysymys, ei voida edes soveltaa syrjintäväitteiden toteennäyttämisessä noudatettua jaettua todistustaakkaa: kukaanhan ei voi näyttää, ettei hän ole koskaan häirinnyt ketään sukupuolisesti.

Muu aineisto kuitenkin tukee epäsuorasti fysioterapeutin ja copywriterin kertomaa.
Ensinnäkin julkisesti nimellä esitettyjä, samansuuntaisia, mutta toisistaan riippumattomia kertomuksia on kaksi.
Jos niitä olisi vain yksi, se olisi helposti riitautettavissa, puhumattakaan sitten nimettä tai nimimerkillä esitetyistä kirjoituksista tai puhelinsoitoista, joilla ei juuri ole arvoa näyttönä.
Nekin voivat tosin antaa työnantajalle viitteitä siitä, ettei työpaikan henkilösuhteissa kaikki ole kohdallaan.

Fysioterapeutin ja copywriterin kertomukset saavat tukea myös siitä, että molemmat ovat aikaisemmin, joskin epävirallisesti, puhuneet muiden kanssa Ahteen käyttäytymisestä.
Copywriterin luotettuna on ollut Alaja, joka oli Oy Veikkaus Ab:n yhteyspäällikkö ennen copywriteria ja joka on tuntenut copywriterin vuosikausia.
Hän kertoo copywriterin soittaneen hänelle useita kertoja vuoden 1999 aikana valittaen sitä, että Ahde lähentelee ja tekee tungettelevia kysymyksiä, ja ihmetellen, mitä asiassa on tehtävissä.
Fysioterapeuttikin oli ottanut häneen yhteyttä joulun alla 1999 ja kuvannut omia kokemuksiaan Ahteen kanssa. Alaja, joka ei enää ollut Oy Veikkaus AB:n palveluksessa, kertoo myös keskustelleensa Ahteen kanssa tämän aloitteesta ja yrittäneensä välittää asiassa.

Isotalo puolestaan oli keskustellut copywriterin kanssa sen jälkeen, kun copywriter oli yllättäen eronnut yhteyspäällikön tehtävästä, jossa hän kuitenkin oli Isotalon mukaan "uransa huipulla".
Isotalo oli kysynyt copywriterilta, miksi hän sanoutui irti.
Copywriter oli ilmoittanut eräksi syyksi Ahteen käyttäytymisen, jota hän oli kuvannutkin.
Keskustelu oli käyty vuoden 2000 alkupuolella.
Copywriter ei ollut siinä vaiheessa halunnut asiaa käsiteltävän enempää sisäisesti kuin julkisestikaan eikä Isotalo näin ollen katsonut voivansa viedä asiaa eteenpäin.
Isotalo ei ollut sitä ennen kuullut Ahteen aiheuttamista hankaluuksista.
Aikaisemmalle esimiehelleen Niemiselle copywriter oli sanonut eronsa erääksi syyksi vain sen, että hän oli kokenut yhteistyönsä Ahteen kanssa "ahdistavaksi".
Mistään sukupuolisesta häirinnästä ei Niemisen kertoman mukaan ollut puhetta.

Epäsuora näyttö huomioonottaen pidän fysioterapeutin ja copywriterin kertomuksia pääpiirteissään uskottavina.
En epäile muidenkaan häirintäväitteiden paikkansapitävyyttä sinänsä; totean kuitenkin, ettei niiden tueksi ole esitetty edes epäsuoraa näyttöä.

Tapahtuneen arviointi.

Tasa-arvolain 6 §:n 2 momentin 4 kohta ei tarkkaan ottaen velvoita työnantajaa huolehtimaan muiden kuin työntekijöittensä suojelemisesta sukupuoliselta häirinnältä.
Fysioterapeutti ei ole ollut työsuhteessa Oy Veikkaus Ab:hen, vaan yhtiö on ostanut hänen toiminimeltään palveluita, joita mm. Ahde on käyttänyt.
Fysioterapeutin työoikeudellinen asema ei kuitenkaan vaikuta Ahteen käyttäytymisen arviointiin.
Tasa-arvolaista riippumatta työnantaja voi ryhtyä toimenpiteisiin silloinkin, kun häiritty esim. on asiakas tai alihankkija.

Mielestäni on riittävää näyttöä siitä, että Ahde on syyllistynyt sukupuoliseen häirintään.
Hänen olisi pitänyt ymmärtää, että fysioterapeutti ja copywriter kokivat hänen lähentelynsä seksuaalisina.
Fysioterapeutti ja copywriter ovat myös osoittaneet Ahteelle, että hänen lähentelynsä oli heistä vastenmielistä, ja yrittäneet torjua sitä.
Sukupuolisen häirinnän tunnusmerkistö täyttyy.

Mikään yksittäinen teko ei ole ehkä sellaisenaan kovin vakava.
Kysymys on lähinnä asianosaisille kiusallisesta, asiattomasta ja sen vuoksi moitittavasta käyttäytymisestä.
Mutta arviointi muuttuu, kun otetaan huomioon, että häirintä on kielloista huolimatta toistunut ja sitä on jatkunut pitkän aikaa.
Merkitystä on silläkin, että häiritsijä on yhtiön toimitusjohtaja, siis työyhteisön ylin vallankäyttäjä.
Esimiesaseman väärinkäytöstä ei kuitenkaan ole kysymys.

Selvitys ei sen sijaan osoita, että työnantajan edustajat olisivat ennen copywriterin irtisanoutumista tienneet kuvatusta tai muustakaan sukupuolisesta häirinnästä Oy Veikkaus Ab:ssä.
Yhtiössä, jonka pääkonttorissa Vantaalla on noin 220 työntekijää, selvitettiin v. 1998 henkilöstön käsityksiä Oy Veikkaus Ab:stä työnantajana.
Vaikka työntekijät vastasivat tiedusteluun nimettä, ei vastauksissa ole mitään sukupuoliseen häirintään viittaavaa.

Yhtiö ei ole toteuttanut mitään sukupuolista häirintää ennaltaehkäiseviä toimia.
Kielteinen asenne on tosin pääteltävissä yhtiön itselleen vahvistamista arvoista, erityisesti siitä, että arvoihin henkilöstöpolitiikassa kuuluu avoimuus, tasapuolisuus ja inhimillisyys, mutta asiaa ei ole konkretisoitu tarkemmin.
Tietääkseni sitä ei ole käsitelty edes missään Oy Veikkaus Ab:n lakisääteisessä henkilöstösuunnitelmassa.

Lopputulokset ja ehdotukset.

Oikeuskäytännössä sukupuolinen häirintä on hyväksytty jopa työsuhteen purkamisperusteeksi.
Edellytyksenä näyttää olleen se, että työntekijää on aikaisemmin varoitettu tai työpaikalla on muuten tehty selväksi, ettei sukupuolista häirintää suvaita.

Kysymyksessä olevat teot eivät sinänsä ole kovin vakavia.
Raskauttavaa on kuitenkin se, että ne eivät ole vain yksittäisiä tapauksia, vaan häirintä on kielloista huolimatta toistunut ja sitä on jatkunut pitkän aikaa.
Silti jos kysymyksessä olisi työsuhteessa, vaikkapa korkeassakin asemassa oleva henkilö, voisi tässä vaiheessa varoitus tai siirto toisiin tehtäviin hyvinkin riittää semminkin, kun asia ei ole aikaisemmin ollut mitenkään esillä.

Toimitusjohtajan asemaa joudutaan arvioimaan hiukan toisella tavalla.
Toimitusjohtajahan ei ole työsuhteessa, van hänen ja yhtiön välillä on erityinen, luottamukseen perustuva palvelussuhde.
Toimitusjohtaja ei voi jatkaa tehtävissään, jos hän syystä tai toisesta menettää hänet nimittäneiden luottamuksen.
Kysymys ei näin ole niinkään tietyistä rikkomuksista, niiden arvioinnista ja seuraamusten määräämisestä.
Kysymys on luottamuksen säilymisestä.

Oy Veikkaus Ab:n hallitus päättänee harkintansa mukaan, nauttiiko Matti Ahde edelleenkin sen luottamusta.
Luottamuskysymyksestä riippumatta on nähdäkseni kuitenkin paikallaan, että yhtiö selväsanaisesti tuomitsee sukupuolisen häirinnän työpaikalla, päättää yleisellä tasolla tällaisen käyttäytymisen seuraamuksista ja nimeää jonkun henkilön tai joitakuita henkilöitä, joiden puoleen työntekijät voivat luottamuksella kääntyä, jos heitä sanotuin tavoin häiritään.
Järjestelyn yksityiskohdista voidaan päättää myös tasa-arvo- tai muussa lakisääteisessä henkilöstösuunnitelmassa.

Helsingissä, huhtikuun 17. päivänä 2001. Pirkko K. Koskinen OTT.

Lyhennelmä Pirkko K. Koskisen selvityksestä Oy Veikkaus Ab:n hallitukselle. ILTA-SANOMAT 18.04.01.

Nimien lihavoinnit ja lauseiden erottelu: sanomanetti.fi.

sanomanetti.fi

ahde-sivu 03.05.01.

HERTTUA ETSII YÖSIJAA, LA KERMESSE HÉROIQUE de Jaques Feyder 1935.

Sunnuntaina 06.05.01 TV2:ssa.

sivun alkuun!

F	alhetta
	ai
	aktaa?

sanomanetti.fi

ahde-sivu 03.05.01.

urheilu

tv ja radio

kulttuuri

musiikki

asunto

ruoka

raha

2. kirjoitus

ajatus

säälinkki

tietolinkit

merkit

nettilinkit

netti

hanami

tapaa-miset

lukijoilta

info

ilmoitukset

Ahde. Koskinen. Helsingin Sanomat. Linden.

HELSINGIN SANOMAT:

Toinen selitys, miksi nimeä ei julkaistu. lue!

HELSINGIN SANOMAT 29.04.01 SANOJEN TAKANA.

Sunnuntain mediapalstalla kerrotaan ilmiöistä ja ihmisistä uutisten ja otsikoiden taustalla.

Älä turhaan lausu edes herran nimeä

Susanna Reinboth, HELSINGIN SANOMAT

"Matti Ahteen ahdistelujupakan nostattamasta myrskystä on riittänyt roiskeita myös tiedotusvälineiden ylle. Mielipidesivuilla moni lukija on ihmetellyt median moraalia; heidän mielestään syytön mies tuomittiin ilman mitään näyttöä.

Eräät päätoimittajatkin ovat olleet samaa mieltä. Ennen kuin Veikkauksen hallituksen asettama selvittäjä, oikeustieteen tohtori Pirkko K. Koskinen edes ehti aloittaa työnsä, muutama lehti tiesi kertoa, ettei näyttöä ole.

"Leimaaminen seksuaalirikolliseksi on paha juttu. Tutkimusta ei ole tehty eikä syytteitä nostettu. On vain (Helsingin Sanomien) toimittajan Harri Nykäsen sana. Edes omat eivät tue häntä", kirjoitti Suomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokanen.

Samoilla linjoilla oli Iltalehden vastaava päätoimittaja Pekka Karhuvaara:
"Väitetyt ahdistelutapaukset ovat yli vuoden takaa. Niistä ei ole tehty edes tutkintapyyntöä. Tapauksilla ei ole todistajia. On vain naisten kertomukset toimittaja Nykäselle."

+++

Kuinka paljon näyttöä tiedotusvälineellä sitten pitää olla väitteidensä tueksi? Eikö toimittajan työn perusmenetelmä, haastattelu, riitäkään todisteeksi? Pitääkö olla muutakin näyttöä?

Viime kädessä asian ratkaisee tuomioistuin. Jos tiedotusväline aikoo säästyä kunnianloukkaustuomiolta, sen on pystyttävä todistamaan, että sillä on ollut riittävät perusteet kirjoittaa niin kuin se on kirjoittanut.

Haastattelut voivat riittää näytöksi, jos haastatellut suostuvat tulemaan oikeuteen todistajiksi. Tilanne on ongelmallinen, jos tiedotusväline on luvannut tietolähteille olla paljastamatta heitä. Tähän kompastui Suomen Tietotoimisto (STT) taannoisessa dopinguutisessaan.

STT ei tuonut oikeuteen salaperäistä tietolähdettään, sillä hänelle oli luvattu, ettei hänen henkilöllisyyttään paljasteta. Välttämättä tietolähteen todistajankertomuskaan ei olisi pelastanut STT:tä; yhden ihmisen kertomus ei ole parasta mahdollista näyttöä.

Tietolähde siis puuttui, eikä STT muutenkaan pystynyt todistamaan väitettään, että hiihtäjä Jari Räsänen olisi käyttänyt kasvuhormonia. STT tuomittiin maksamaan huomattavat korvaukset Räsäselle ja muutamalle Hiihtoliiton johtohenkilölle. Päätoimittaja ja toimittaja saivat sakkoja.

Lakikirja ei ole toimittajan ainoa ohjenuora, vaan media on itse luonut omat eettiset norminsa, journalistin ohjeet. Ne antavat yksityiskohtaisempia neuvoja muun muassa tiedonhankinnasta.

Ohjeissa muistutetaan, että hyvän journalistisen tavan perustana on kansalaisten oikeus saada oikeita ja olennaisia tietoja.

Toimittajaa kehotetaan suhtautumaan kriittisesti tietolähteisiinsä. Varsinkin kiistanalaisissa asioissa on muistettava, että tietolähteellä voi olla vahingoittamistarkoitus.

Toimittajan on kuultava kaikkia jutun osapuolia. Erityisen voimakkaan arvostelun kohteeksi joutuneen on saatava vastata häntä vastaan esitettyihin väitteisiin samassa yhteydessä.

+++

Nimen julkaiseminen vaatii oman harkintansa. Kun Helsingin Sanomat julkaisi 26. helmikuuta kohun käynnistäneen kirjoituksen, Matti Ahteen nimeä ei mainittu. Siinä kerrottiin vain naisalaisiaan ahdistelevasta toimitusjohtajasta.

Nimi paljastettiin vasta maaliskuussa Nelosen Palaneen käry-ohjelmassa.
Saiko Ahteen nimen sitten paljastaa? Kumpi toimi oikein, Helsingin Sanomat vai Palaneen käry?

Laki ei aseta esteitä nimen julkaisemiselle, vaan asia on puhtaasti eettinen. Journalistin ohjeista ja niitä tulkitsevan Julkisen sanan neuvoston (JSN) ratkaisuista löytyykin runsaasti aineistoa asian arvioinnille - olihan nimen julkaisemiseen liittynyt eettinen pohdinta aikoinaan yksi keskeisimmistä syistä koko ohjeiden tekemiseen.

Tarkalleen ottaen journalistin ohjeissa puhutaan nimen julkaisemisesta rikosuutisisssa. Niitä voi silti soveltaa Ahteen jutussa, vaikkei siinä ollut kyse rikoksesta, vaan muuten epäasiallisesta käytöksestä.

Ohjeiden mukaan nimen saa julkaista rikosuutisissa vain, jos sillä on huomattavaa yleistä merkitystä. Tätä ympäripyöreää ohjetta JSN on täsmentänyt lausumalla, jonka mukaan nimen julkaisemista harkittaessa on kiinnitettävä huomiota kolmeen seikkaan.

Ensinnäkin otetaan huomioon epäillyn yhteiskunnallinen asema. Poliittista tai taloudellista valtaa käyttävän nimen suoja on pienempi kuin esimerkiksi viihdemaailman julkkisten. Kaikkein parasta nimensuojaa nauttivat tavalliset kansalaiset.

Toiseksi arvioidaan rikoksen törkeys. Mitä törkeämpi rikos, sitä helpommin nimen saa julkaista.

Kolmanneksi otetaan huomioon asian käsittelyvaihe. Jos jutun tutkinta on aivan alkuvaiheessa, nimen julkaisemisessa on oltava varovaisempi kuin tuomioistuimen päätöksen jälkeen.

Matti Ahteen ahdistelujupakka oli hankala rajatapaus. Siinä oli sekä nimen julkaisemista puoltavia että sitä vastaan puhuvia seikkoja.
Nimen julkaisemista puolsi Ahteen yhteiskunnallinen asema valtionyhtiön toimitusjohtajana. Hänen väitetty epäasiallinen käytöksensä liittyi hänen asemaansa, ja sitä oli väittämän mukaan jatkunut pitkään.

Toisaalta kyse oli nimenomaan epäasiallisesta käytöksestä, ei rikoksesta. Siten oli pohdittava, aiheutuiko nimen julkaisemisesta kohtuutonta haittaa Ahteelle ja hänen perheelleen.

Päätoimittaja Reetta Meriläisen mukaan Ahteen nimi jätettiin pois ensimmäisestä Helsingin Sanomien uutisesta, koska julkisuus olisi toiminut liian kovana rangaistuksena.

"Meillä ei ollut näyttöä niin vakavasta epäasiallisesta käyttäytymisestä, että olisi ollut itsestään selvä syy nimen julkaisemiseen."

Ahteen nimen paljastuttua jotkut päätoimittajat pitivät ongelmana sitä, ettei asiassa ollut tuomioistuimen päätöstä. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma. Toimittajat eivät ole virkamiesten kirjureita, vaan he voivat julkaista myös tietoa, joka ei ole koskaan edes ollut viranomaisten käsittelyssä.
Saiko nimen siis julkaista? Siihen ei ole vain yhtä oikeaa vastausta.

+++

Kun Pirkko K. Koskisen raportti julkaistiin, siinä mainittiin nimeltä kaksi Ahteen häirinnän kohteeksi joutunutta naista. Suurin osa tiedotusvälineistä jätti uhrien nimet julkaisematta. Ne noudattivat journalistin ohjeiden kohtaa, jonka mukaan tiedon julkisuus ei merkitse sitä, että sen voi vapaasti julkaista. JSN onkin painottanut, että uhrin suojaamiseen on syytä kiinnittää erityistä huomiota.

Poikkeuksen yleisestä linjasta tekivät eräät työväen lehdet. Sekä Uutispäivä Demari että Kansan Uutiset julkaisivat toimitusjohtajan häirinnän kohteiksi joutuneiden naisten nimet.
Ainakin ne osoittivat, kenen joukoissa ne seisovat."

HELSINGIN SANOMAT 29.04.01 SANOJEN TAKANA.
Sunnuntain mediapalstalla kerrotaan ilmiöistä ja ihmisistä uutisten ja otsikoiden taustalla.

Älä turhaan lausu edes herran nimeä. Susanna Reinboth, HELSINGIN SANOMAT

HELSINGIN SANOMAT:

Toinen selitys, miksi nimeä ei julkaistu. lue!

Tiedotusvälineiden nimien lihavoinnit ja tekstin ilmavointi sanomanetti.fi.

lue myös!

HELSINGIN SANOMAT: Ensimmäinen selitys, miksi nimeä ei julkaistu.

Erään kirjoituksen tarina

lue myös!

HELSINGIN SANOMAT:

"Toimitusjohtaja painoi naisen seinää vasten."

lue myös!

HELSINGIN SANOMAT:

Palaneen käryä-ohjelma loppuu nelosella.

lue myös!

sanomanetti.fi:

Nelosella esitetty suora tv-ohjelma oli liikaa Neloselle. Ohjelman toista osaa ei esitetä.

sanomanetti.fi: Ex-toimitusjohtaja Ahde ja päätoimittajat Virkkunen ja Karhuvaara.

Totuuden vai median voitto?

Suojelivatko ja tiesivätkö päätoimittajat Janne Virkkunen ja Pekka Karhuvaara?

(Kysymyksiä vailla vastauksia!)

lukijalta.

Tehkää jotakin Matin ja Hilkan maineen palauttamiseksi.

"Päätoimittaja"-linkki

Keskisuomalainen, 2. pääkirjoitus.

Toimittajalautakunta sai omituisen nimityksen.

"Toimittajalautakunnan yhdeksi uudeksi jäseneksi kulttuuriministeri Suvi Lindén on nimittänyt valtiotieteen maisteri Kari Väisäsen, joka taannoin menetti Suomen Tietotoimiston johtajuuden, kun hän oli julkaissut perättömän Suomen Hiihtoliittoon ja hiihtäjä Jari Räsäseen liittyneen dopinguutisen."

pe 16.2.2001 Keskisuomalainen, 2. pääkirjoitus

takaisin juttuun!

sivun alkuun!

sanomanetti.fi

ahde-sivu 03.05.01.

HERTTUA ETSII YÖSIJAA, LA KERMESSE HÉROIQUE de Jaques Feyder 1935. Sunnuntaina 06.05.01 TV2:ssa.

sivun alkuun!