|
|
Kursseilla
kuritetut.
Suomen ensimmäinen moottoritie täytti
joulun alla 40 vuotta, Tapahtumaa uutisoitaessa ihmeteltiin 1950-luvun
työllisyyspolitiikkaa, joka pakotti työttömiä
ympäri Suomea etelän siirtotyömaille.
Siirtotyömaita ei enää ole, mutta nyt työttömiä
pakotetaan työllisyyskursseille. Jos työtön ei hae
hänelle osoitetulle kurssille, tulkitaan se koulutuksesta lieltäytymiseksi.
Rangaistuksena on karenssia eli työttömyyskorvaus evätään
määräajaksi.
"Olisi
Amnestylle töitä", toteaa tuttu pitkäaikaistyötön
merkonomi.
...
Lähipiirin kokemuksia kuunnellessa voi vain todeta, että
systeemistä on tullut yksilöä ja hänen työllistymistään
tärkeämpi.
Työtön on muuttunut raaka-aineeksi, jonka käsittelystä
koulutusyritys tekee helppoa bisnestä ja työvoimavirkailija
saa palkan. Järjestelmä saa merkinnän kurssitetusta
tilastoon ja hetkellisen kaunistuksen toiseen, kun työtön
otetaan kurssin ajaksi pois kortistosta.
Työllisyyskursseja
on perusteltu sillä, että ne aktivoivat ja estävät
syrjäytymistä. Mutta pystyisikö kukaan muu kuin täysin
passivoitunut ihminen kuuntelemaan itselleen hyödyttömiä
asioita kerta toisensa jälkeen?
Todellista aktiivisuutta osoittaisi kurssista kieltätyminen tai
sen keskeyttäminen, mutta siitä seuraa karenssi.
Suomalainen
työvoimapolitiikka tuntuu perustuvan enemmän keppiin kuin
porkkanaan. Mutta olisikohan laman vammauttamia pitkäaikaistyöttömiä
rangaistu ja kiusattu jo riittävästi?
...
Tuomo Väliaho, Helsingin Sanomat
11.01.2003, Kaupungin laita.
|
|
|
Työttömien
koulutus tasoittaa
tietä työmarkkinoille.
Toimittaja Tuomo Väliaho käsitteli
yksittäisten ihmisten kokemuksia työvoimakoulutuksesta ja
työnhakukursseista työttömien koulutuksessa kertovassa
jutussaan.
...
Liian vähäinen koulutus on eräs keskeinen työllistymisen
este. Selvitysten mukaan työnantajat pitävät rekrytointivaikeuksien
syynä työnhakijoiden puutteellista ammattitaitoa ja koulutuksen
puutetta. Työttömistä työnhakijoista 47 prosenttia
on vailla ammatillista koulutusta, eli he ovat peruskoulun tai vanhan
kansakoulun käyneitä.
Työvoimatoimistoissa on työttömiä työnhakijoita
kuukausitasolla noin 265 000. Heistä 74 500 on ollut yhdenjaksoisesti
työttömänä yli vuoden. Pitkäaikaistyöttömyys,
jopa useita vuosia kestänyt työttömyys koskee vieläkin
suurempaa joukkoa työnhakijoita.
Suurin osa tästä työttömyydestä on seurausta
1990-luvun alkuvuosien lamasta ja joukkotyöttömyydestä.
Pitkäaikaistyöttömyys on kohdannut myös niitä,
jotka ovat olleet pitkään työelämässä.
Työttömyys on aina kolaus itsetunnolle ja pitkään
jatkuneena se passivoi ja heikentää motivaatiota.
Näistä syistä työvoimapalveluja uudistettiin 1990-luvun
loppupuolella voimakkaasti.
Tavoitteena
oli ja on työnhakijoiden omatoimisen työnhaun vahvistaminen.
Monilla todettiin olevan tarvetta parantaa työn hakemiseen liittyviä
valmiuksia ja taitoja.
Moni on myös sen tosiasian edessä, että oma ammatti
on hävinnyt ja edessä on hakeutuminen uusiin tehtäviin.
siksi työnhakijoilla järjestetään työnhakuvalmennusta
sekä ura- ja koulutussuunnittelua tukevaa ohjausta.
Työvoimakoulutukseen osallistumisesta sovitaan työnhakuhaastattelussa,
jossa käydään läpi mm. työnhakijan osaaminen
ja työtehtävissä vaadittava osaaminen sekä asiakkaan
työnhakutaidot. Tämä kirjataan myös työnhakusuunnitelmaan.
...
Työnhakuryhmien tavoitteena on, että työnhakijat saavat
tietoa työmarkkinoiden toiminnasta, työnantajien vaatimuksista
ja erilaisista tavoista hakea työtä. Tämä nopeuttaa
avoimille työmarkkinoille sijouttumista.
Työvoimatoimistot järjestävät työnhakuryhmiä
sekä omana palvelutoimintanaan että ostopalveluna. Työnhakuryhmien
sisällöt räätälöidään ryhmään
osallistuvien asiakkaiden tarpeen ja työnhaun tilanteen mukaisesti,
jotta osallistujien työnhakuryhmästä saama hyöty
olisi mahdollisimman suuri.
...
Suurelle osalle pitkäaikaistyöttömistä työvoimapoliittiset
toimet ja palvelut ovat olleet lähes ainoita mahdollisuuksia
päästä työmarkkinoille ja parantaa ammatillisia
valmiuksia.
Harri Skog, ylijohtaja, työministeriö. Helsingin sanomat
20.01.2003, Mielipide.
|
|
|
Kansainvälinen
parturi.
...
Työttömyys
alenee vain aitoja työtilaisuuksia luomalla. Ovatko ne kokopäiväisiä,
kuukausipalkkaisia, pätkätöitä vai mitä ovatkaan,
se on samantekevää. Kunhan vaan on työtä tarjolla
halukkaille. Tuntuu ihmeelliseltä, että ne samat ihmiset,
jotka ovat luoneet maahan työnestojärjestelmän olisivat
yhtäkkiä kiinnostuneet purkamaan sen.
...
Suomessa
olevat työpaikat voidaan jakaa kahteen kategoriaan. Sellaiset,
jotka ovat kansainvälisen kilpailun kohteena ja sellaisiin, joihin
kohdistuu vain kotimainen kilpailu. Kännyköiden kokoonpano,
sellun keitto, paperikoneiden väsääminen ja muita sen
tapaisia työtehtäviä jää ja syntyy Suomeen
vain, jos olemme niissä askareissa kilpailukykyisempiä kuin
muut.
Jos emme ole, niin kyllä maailmasta paikkoja löytyy, jossa
kännyköitä kasataan, sellua keitetään ja
valsseja sorvataan. Kotimarkkinoiden tarpeisiin tähtäävät
työpaikat ovat sen sijaan alttiita vain kotimaiselle kilpailulle.
Parturi kilpailee vain suomalaisen parturin kanssa. On saman tekevää
leikkaako joku Kuala Lumpurissa tai Delhissä tukan halvemmalla
kuin hän.
Poliitisilla
päätöksillä voidaan vaikuttaa vain vähäisesti
siihen, ovatko teollisuutemme työpaikat kilpailukykyisiä.
Enemmän kuin verotus, siihen vaikuttaa palkkataso. Siksi Teollisuuden
etujärjestöjen vouhotus pääomaveroista ja osinkoveroista
on naurettavaa älyllistä epärehellisyyttä. Jos
teollisuus suostuu ylisuuriin palkankorotuksiin, teolliset työpaikat
katoavat Suomesta. Niin yksinkertaista se on, vaikka eduskunta mitä
äänestäisi. Kun kansallinen eduskunta ei mahda kansainväliselle
kilpailulle mitään, olisiko syytä keskittyä niihin
kotimarkkinatyöpaikkoihin.
Kotimarkkinatyöpaikkoja
syntyy vain palvelusektorille. Johtuen siitä, että teollisuutemme
ei tee tuotteita, joita ei tehtäisi jossain muuallakin. Piika-
ja plankkipoikayhteiskunnalla pelottelu on siis turhaa, ellei tavoitteena
ole ylläpitää työttömyyttä.
Työministeriön
ajatus siitä, että työttömyys katoaa kouluttamalla
on absurdi. Teollisuudessa on tänään jäljellä
yhtä monta työpaikkaa kuin mitä maassa on työttömiä.
Luulevatko ne siellä työministeriössä, että
teolliset työpaikat kaksinkertaistuvat työttömyyskursseja
lisäämällä? Minä en moiseen usko. Pidän
työministeriön suunnitelmaa edesvastuuttomana ihmisten halveksuntana
ja verorahojen tuhlaamisena."
Kalle Isokallio. Iltalehti 20.01.2003.
|