Tarkistin käsitykseni sitten tilastosta Väestön pääasiallinen toiminta alueittain. Muistikuvani oli oikea: työtön on työllisen vastakohta. No mistä sitten on kysymys? No ei sitten muusta kuin työllisyys ei olekaan enää työttömyyden vastakohta vaan jotakin muuta! No mistä sitten on kysymys? No ei sitten muusta kuin työllisyys ei olekaan enää työttömyyden vastakohta vaan jotakin muuta!

Olin onnellinen, kun ratkaisin tämän ongelman, jos se joku ongelma nyt oli. Minulle ehkä oli, kun näin vaivaa tuoda sen esille. Mutta häh häh en enempää vaivaakaan nyt sillä päätäni, koska maassamme on varmasti satoja valtiolta palkkaa saavia virkailijoita, jotka osaavat selittää asian.

Tässä vain toivomus kaikkien virkailijoiden pomolle: Työministeri Tarja Filatov, määrätkää joku virkamies selittämään miksi asia on näin ja määrätkää virkakieltä selkiyttämään asia! Vaatimukseni on siis: vastakohtaparit työtön-työllinen ja työttömyys-työllisyys olisivat yhteensopivia.

Siis niin että yksilö työtön kuuluisi työttömien luokkaan, jolla olisi ominaisuus työttömyys ja vastaavasti työllinen kuuluisi työllisten luokkaan, jolla olisi ominaisuus työllisyys.

2. pääkirjoitus: "Työttömyys on vähentynyt hitaasti, työttömiä oli 3000 enemmän kuin vuosi sitten". Semantiikkaa 2.

"Työttömyys on vähentynyt hitaasti, työttömiä oli 3000 enemmän kuin vuosi sitten". Tällaista kertoi vuorostaan TV1:n Viiden talous niinikään tiistaina 24.01.2006 klo 17.05. Tämä nyt menee tietenkin jonkun piikkiin, mutta tämän voi ymmärtää.

1. Työttömyyden vähentyminen on ollut negatiivista (matemaattisessa mielessä).

2. Kyseessä olevaa lukua on verrattu johonkin tuntemattomaan eli näkymättömään, mutta kuitenkin mukana olevaan lukuun, jolloin on päästy hitaaseen vähentymiseen ja sitten on vain päälle töksäytetty tilanne vuotta aikaisempaan lukuun.

Vastuu oli sitten kuulijalla jos hän kiinnitti huomionsa väittämän ensimmäiseen osaan. Ehkä se oli tarkoitettu pääministerille tai jommalle kummalle opetusministerille. lukija saa vapaasti valita ja käyttää mielikuvitustaan, kumpi sen ymmärtäisi.

Politiikka on semantiikkaa, vanhempi politiikka sitten romantiikkaa.

Perjantaina 27.01.2006 Pertti Manninen.

“Suomen ulkopoliittisessa ilmastossa on rauhan aikana tuskin milloinkaan tapahtunut niin suurta ja nopea asenneilmaston muutosta kuin viime viikkojen presidenttikeskusteluissa suhtautumisessa Natoon.

Kun viime keväänä kirjoitin Helsingin Sanomien vieraskynään Nato-myönteisen kirjoituksen, sitä paheksuttiin useilla tahoilla.

Jatkoin keskustelua lokakuussa (HS 12.10). Silloin kansanedustaja Suvi-Anne Siimes kirjoitti lehteen vastakirjoituksen, jonka väitteet ovat sen jälkeen yksi kerrallaan osoittautuneet ontoiksi.

Nato oli tabu, josta ei saanut keskustella. Nyt Natosta on tullut hyväksytty keskusteluteema.

Myös kansalaisten lisääntynyt tietoisuus siitä, että olemme jo erittäin syvällä Naton “esijäsenyydessä”, on ollut hyödyllistä.

Tiedetään , että EU:n taistelujoukot (battle group), joissa olemme mukana, eivät ole mitään pehmoyksiköitä, vaan täyteen taistelutoimintaan Naton kanssa koulutettavia yksiköitä, jotka saattavat joutua käymään todellisia taisteluita.

Kuvaavaa on, että Saksan taisteluyksikkö, jonka kanssa toimimme yhdessä ensi vuoden alusta, on sama kuin Naton nopean toiminnan taisteluyksikkö.

Kansalaisten arvellaan kuitenkin olevan Nato-jäsenyyttä vastaan ja siksi ei kumpikaan pääehdokas halua sanoa selkeästi, että jäseneksi on haettava seuraavassa tilaisuudessa, joka on vuonna 2008. Itse jäsenanomus tulisi tietenkin jättää aivan lähiaikoina, jotta saadaan riittävästi aikaa perusteellisille neuvotteluille.

Nato-jäsenyydellä ei voi enää pelotella, sillä jäsenyydellämme vahvistaisimme nimenomaan EU-maiden mahdollisuuksia harjoittaa Yhdysvalloista riippumattomampaa Nato-politiikkaa.

Edellä mainitussa kirjoituksessani totesin seuraavasti: “Kenenkään ei tule kuitenkaan kätkeytyä sen taakse, että mielipidemittaukset osoittavat kansalaisten keskuudessa varsin alhaista Nato-jäsenyyden kannatusta. Viikon kuluttua siitä kun tasavallan presidentti, pääministeri ja muutaman suuren puolueen puheenjohtajat ilmoittaisivat, että Suomen on nyt kansallisten turvallisuusetujemme vuoksi haettava Naton jäsenyyttä, yli puolet kansalaisistamme siirtyisi kannattamaan liittymistä.”

Tämän jälkeen Yleisradio teetti Taloustutkimuksella tutkimuksen (HS. 17.10.). jonka lopputuloksena oli: “Jos presidentti ja pääministeri perustelluista syistä päättäisivät, että Suomi hakee Naton jäsenyyttä, 49 prosenttia suomalaisista katsoisi voivansa tukea valtiojohdon ratkaisua.”

Kysymys on siis puhtaasti poliittisesta johtajuudesta. Eri asia on, että liittyminen, tulee asettaa j-kansanäänestykseen, mutta sitä ennen poliittisen johdon on tehtävä ratkaisunsa ja hoidettava neuvottelut.

Puhe Suomen Nato-optiosta on suorastan vaarallista. Sanotaan, ettei mikään ole muuttunut niin, että optio olisi otettava käyttöön. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä olemme nyt osa EU:n taistelujoukkoja.

Lisäksi muun muassa Länsi-Euroopan energiahuolto on muuttunut paljon haavoittuvaisemmaksi ja Venäjä on irtisanoutunut Viron kanssa neuvotellusta rajasopimuksesta.

Optiosta puhuminen perustuu ajatukseen, että ollaan jo kriisissä ja sitten lähdetään Natoon hakemaan jäsenyyttä ja apua. Palovakuutus on kuitenkin otettava ennen kuin talo palaa.

Meitä ei nyt uhkaa mikään erityinen vaara joten on oikea aika tehdä Nato-päätös. Päätös kriisin alla syventää kriisiä.

Nato jäsenyys on Suomen viimeinen o-integraatiovaje. Meidän tulee olla täysimääräisesti vahvistamassa Länsi-Euroopan demokraattisten maiden yhteisön puolustusta.

Pertti Salolainen
ministeri Helsinki.

Helsingin Sanomat. Mielipide. Pertti Salolainen. Torstaina 26.01.2006. Nyt on oikea aika tehdä Nato päätös.