Hallitus on antanut eduskunnalle lakiesityksen, jonka tarkoituksena on lisätä tuntuvasti kauppojen sunnuntaiaukioloa.

Kaupat voisivat esityksen mukaan olla auki sunnuntaisin nykyisten kesäkuukausien ja joulukuun lisäksi myös toukokuussa ja marraskuussa.

Pienet alle neljänsadan neliömetrin myymälät saisivat olla sunnuntaisin auki ympäri vuoden kello 12:sta kello 21:een. Samalla esitetään vapaata sunnuntai aukioloa myös huonekalu- ja autokaupoille sekä partureille ja kampaamoille.

Esitys noudattaa johdonmukaisesti linjaa, jolla maamme viimeaikaiset hallitukset ovat kokoomusministerien aloitteesta pyrkineet vähä vähältä murtamaan yhteiseen lepopäivään liittyviä inhimillisiä arvoja.

Kun kaupan aukiolorajoituksia puretaan, ilmiö laajenee sieltä väistämättä muillekin aloille, kuten lakiesityksen partureita ja kampaamoita koskeva kohta selvästi osoittaa. Ennen pitkää yhteiskunta toimii täysillä läpi viikon. Päädytään non stop -yhteiskuntaan, jossa ei tunneta yhteisiä lepopäiviä, ei mitään vaihteen varjoa.

Uskooko hallitus tosissaan, että tällä tavalla parannetaan suomalaisen yhteiskunnan henkistä hyvinvointia? Yleisesti on tiedossa, että suomalainen yhteiskunta ei voi hyvin. Jo noin puolet työikäisestä väestöstä kärsii ajoittain työuupumuksesta.

Nuoret voivat pahoin, juopottelevat ja kiusaavat toinen toistaan kouluissa. Vanhukset on unohdettu yksinäisyyteen odottamaan kuolemaa ja psykiatristen sairaaloiden potilaita on siirretty sankoin joukoin niin sanottuun avohoitoon katuja mittailemaan.

On käynyt selvääkin selvemmäksi, että kysymys ei ole ensi sijassa yksilön vaan koko yhteiskunnan sairauksista.

Globalisoituneen talouden myötä koko yhteiskunta on radikaalisti vieraantumassa ihmisestä ja ihmisyydestä. Ihmisen luontaiset tarpeet on alistettu tehokkuuden ja talouselämän vaatimuksille. Kuitenkin ihmisen hyvinvointi vaatii hiljaisuutta, joutenoloa ja arkirutiinin katkaisevia juhlia.

Nykyään on olemassa tieteellistä ajan tutkimusta. Senkin perusteella tiedetään, että ihmisen henkisen hyvinvoinnin kannalta on hyödyllistä, kun aika ei ole yhtä ja samaa loputonta janaa, vaan että se jakautuu ihmisen mittaisiin, pienempiin jaksoihin, jotka luovat elämään säännöllistä vaihtelua.

Ei riitä, että jokainen yksilö ryhmittää aikansa haluamallaan tavalla, vaan tarvitaan myös kaikille yhteistä ajan rytmiä. Vasta se mahdollistaa yhteiset juhlat, yhteiset harrastukset, yhteiset tapaamiset ja koko kulttuurin kokemisen yhteisenä asiana.

Suomalainen yhteiskunta ei hyödy edes taloudellisesti vähääkään sunnuntaikaupasta. Rahaa ei tule mistään lisää. Se vain jakautuu eri tavalla.

Pienet perheyritykset ja erikoistavarakaupat ajetaan kohtuuttomalla kilpailulla henkihieveriin, ja jäljelle jäävät suuret kauppaketjut mammuttimaisine marketteineen. Lopulta laskun maksaa kuluttaja sekä kohonneina hintoina että yhteisen elämänlaadun olennaisena heikkenemisenä.

Ovatko päättäjät tietoisia, mitä ovat tekemässä horjuttaessaan yhteisen lepopäivän asemaa? Lepopäivää ei kannata suojella vain siksi, että se on säädetty Raamatussa, vaan siksi, että se on osoittautunut vuosituhansien saatossa ihmistä suojelevaksi instituutioksi.

Vanhan testamentin sapattikäsky on maailman vanhin työsuojelulaki. Sen tarkoituksena on suojella raskaisiin töihin pakotettuja ihmisryhmiä, mutta sen lisäksi myös työn teettäjiä itseään. Siksi sitä perustellaan 5. Mooseksen kirjassa sanoin: "Näin sinun orjasi ja orjattaresi saavat levätä kuten sinä itsekin." Siis myös "sinä itse", työnantaja, olet levon tarpeessa.

On syytä muistaa, että myös ne, jotka tänä päivänä hyötyvät globaalista taloudesta, pääomapiirit ja osakkeenomistajat, kärsivät yksilöinä aivan samoista psyykkisistä ongelmista kuin muukin väestö.

Jo Vanhassa testamentissa on nähty kirkkaasti se, että kaupankäynti sapattina tuhoaa lepopäivän ytimen. Siellä on nähty yhtä kirkkaasti myös se, millaisista motiiveista lepopäivän horjuttaminen nousee. Taustalla on ihmisen pohjaton ahneus.

Siksi profeetta Aamos hyökkää aikansa rahamiehiä vastaan, jotka sanovat: "Milloin päättyy uudenkuun juhla, että saamme myydä viljaa, milloin sapatti, että saamme avata varastot?" (Aam. 8:5).

Aamoksen hyökkäyksen kohteena ovat suurliikemiehet, jotka pyrkivät maksimoimaan voittonsa ja kaatamaan kilpailijansa. He "polkevat vähävaraisia ja ajavat maaseudun köyhät perikatoon." He haluavat ottaa kaiken irti myös ajasta, päästä eroon taloudellisesti näennäisen hyödyttömistä juhla- ja lepopäivistä saadakseen näin "varattomat valtaansa rahalla ja köyhät kenkäparin hinnalla."

Eikö ahneudelle ole olemassa mitään rajoja Suomessa riemuvuonna 2000?

Wille Riekkinen, Kuopion hiippakunnan piispa.
Timo Veijola, Vanhan testamentin tutkimuksen professori, Helsingin yliopisto.

Helsingin Sanomat, Mielipide, tiistaina 16. toukokuuta 2000.
Ahneus tuhoaa yhteisen lepopäivän.

Lue myös!

Mitä kokoomusrouvilla on raamattua vastaan?
Viikon kommentit, Keski-Suomen viikko, torstaina 18. toukokuuta 2000. Toverin kaveri.